Vuolenkoski – Mankala, Iitti

Vuolenkosken maisemakokonaisuuden muodostaa Toiselta Salpausselältä etelään ja kaakkoon viettävä, loivasti kumpuileva viljelyalue. Se rajoittuu idässä Kymijokeen ja sen itäpuolta reunustaviin jyrkkärinteisiin kalliomäkiin. Etelään ja länteen raja on epämääräisempi: peltoaukeat vähitellen pienenevät ja metsäiset kalliomäet tulevat vallitseviksi. Kumpuilevana viljelyaukea kirjavoittavat sen korkeimmilla kohdilla sijaitsevat asumus- ja metsäsaarekkeet.

Toinen Salpausselkä muodostaa maisemassa selvästi erottuvan metsäisen harjanteen. Vuolenkoskella sijaitseva Salpausselkäjakson osa on valtakunnallisesti arvokas harjujensuojelukohde. harjualue käsittää hyvin monipuolisesti erilaisia harjumuotoja, mm. reunaselänteitä, -kumpuja, harjanteita, reunadeltan, harjukuoppa- ja kumpumaastoa, sulamisvesiuomia ja muinaisia rantamuodostumia. Vuolenkosken kohdalla Toinen Salpausselkä kapenee lännestä itään kapeaksi selänteeksi ja Kymijoelle tultaessa katkeaa kokonaan. Luonnoltaan alue on monipuolinen, Sitikkalan ja Kauramaan kylissä on mm. perinnemaisemaksi luokitellut kohteet (H. Lies-Niittymäki. Kaakkois-Suomen perinnemaisemat, Kymenlaakso. 2014).

Vuolenkosken ympäristöön liittyy runsaasti jäänteistä esihistoriallisen ihmisen toiminnasta: mm. Kymenlaakson merkittävimpiin kuuluva esihistoriallinen kalmisto sekä Kelloniemen kalliomaalaukset. Vuolenkoski oli 1500-luvulla Iitin suurin kylä. Tiiviisti rakennettu kylä sijaitsi Huutotöyryltä länteen avautuvalla tasangolla. Myöhemmin asutuksen rakenne on hajautunut.

Liikenteellisesti merkittävä sijainti kynnyksellä, missä Kymijoki leikkaa Toisen Salpausselän, on jättänyt jälkiä alueen kulttuurihistoriaan. Vuolenkoski liittyy sekä vesisahojen aikaan että myöhempään uittokauteen. Siltasaaressa on vielä merkkejä uittohistoriasta. 1870-luvulla alkaneesta uittokaudesta on jäljellä erilaisia rakenteita ja työnjohtajan asuinrakennus.

Kuninkaan kartastoon on merkattu mm. seuraavat kylät: Vuolenkoski, Koskenniska, Eskola (kartastossa Mangola by), Sitikkala sekä Kauramaan asutukset. Kymijoki on muuttanut muotoaan sitten Kuninkaan kartaston, se on leventynyt erityisesti Tapola –Sittikkalan kohdilta. Mankalan voimalaitoksen myötä veden pinta on noussut useita metrejä ja mm. Mankalan kosket (Harakkakoski, Mustakoksi, Tolppakoski, Vähäkäyrä ja Isokäyrä) ovat hävinneet sitten laitoksen tultua. Mankalan voimalaitos valmistui Kaurakoskeen vuonna 1952. Kosket ovat olleet mukana monissa elokuvissa, kuten Koskenlaksijan morsian ja Koksenkylän laulu.

Arviointi

Vanha arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Nykyinen arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Perustelut

Maisemassa on läsnä maaseudun elinkeinot ja kulttuurihistoria. Maisemarakenne, Toinen salpausselkä on selkeästi huomattavissa maisemassa sekä vesi on vahvasti läsnä koko maisema-alueen lävitse. Rakennuskanta on pääosin hyväkuntoista.